Plastinen sommittelu -sanomalehti & kipsinauha

pyykkäri

Kipsinauhatyön alkulähtökohtana oli luoda hahmo, joka voisi kulkea Kokkolan Neristanin maisemissa 1900-luvun alussa. Päätin tehdä pyykkärin. Hahmon loin piirtämällä nopean lyijykynäluonnoksen. Hahmotelmani pohjalta tein pyykkärille vartalon sanomalehdestä muotoilemalla, leikkaamalla ja teippaamalla. Tässä vaiheessa tuntui, että työ ei taatusti tule onnistumaan, sen verran hankalaa oli saada hahmo sanomalehdestä muotoiltua.

Kun sanomalehtihahmo oli valmis, aloin kiinnittää hahmon pintaan n. 10 cm pitkiä veteen kastettuja kipsinauhan pätkiä. Aloitin kipsinauhojen kiinnittämisen hameosasta, sillä jos kaikki paino tulee ensin yläosaan, työ saattaa kellahtaa kumoon märän kipsinauhan painosta. Kipsinauhaa oli helppoa ja mukavaa työstää. Mitä enemmän märän kipsinauhan pintaa tasoitti sormin, sitä tasaisempaa oli myös jälki. Pyykkärin essua ja huivia tasoitin vain vähän, jotta sain luotua erilaista tekstuuria ja mielenkiintoa asuun.

Lopuksi väänsin pyykkärille rautalangasta pyykkikorin ja maalasin pyykkärin akryylivärein. Alun vaikeudesta huolimatta, pyykkäristä tulikin ihan mukava rouva.

Plastinen sommittelu -savi

päärynäsoitin

Muotoilin päärynän isosta yhtenäisestä savipalasta. Lähdin vapaasti hakemaan muotoa pitäen huolen siitä, että saveen ei jäänyt liian ohuita tai paksuja kohtia. Sopiva saven paksuus on noin 0,5cm-1,5cm. Kun olin saanut päärynän muodon lähes valmiiksi, laitoin päärynän sisään muutaman pienehkön savipallon. Viimeistelin päärynän muodon ja jätin pohjaan pienen aukon. Lopuksi tein saven pintaan kuviointia. Saven kuivuttua päärynän sisällä olevat savipallot toimivat helistimen tapaan.

naamio

Naamion pohjan tein sanomalehdestä.  Naamiota työstäessä huomasin, että pohja olisi saanut olla kovempi ja tukevampi, mitä itse tein. Naamiota aloin rakentaa pala kerrallaan yhdistäen savipaloja toisiinsa sormin. Naamiota oli hieman hankalaa työstää turhan joustavan pohjan takia, mutta pikku hiljaa naamio alkoi kuitenkin muodostua pala kerrallaan.

Naamion kuivuttua muutaman viikon, maalasin toiselle puolelle kasvoja sahakuvion enkopella. Tämän jälkeen naamio poltettiin. Kuvasta voi huomata, että  ainakin leuan muoto vaikuttaa hieman kärsineen kuljetuksessa.  

Yhden pakopisteen perspektiivi

huone

Tässä työssä harjoittelin yhden pakopisteen perspektiiviä. Aloitin työn piirtämällä suorakulmion huoneen takaseinäksi. Piirsin paperille valitsemaani kohtaan pakopisteen, josta lähdin suorakulmion kulmien kautta piirtämään lattian- ja katonrajoja. Piirtäessäni mattoa, taulua ja sivuikkunaa, käytin vinoon menevien viivojen lähtökohtana määrittämääni pakopistettä, muut viivat piirsin vaaka- ja pystysuoraan paperin reunojen mukaan. Halusin piirtää sohvatuolin kuvaan hieman vinottain. Se olikin hankalampaa ja päädyin hahmottelemaan tuolin vapaalla kädellä. Lopuksi väritin tuolin ja meren puuväreillä.